Mistä tänään kiittäisin? (3/2010)
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. (Ps. 103:1-5)
Kiitos on kiitollisuutta osoittava sana, joka lausutaan silloin, kun joku on tehnyt sinulle jotain hyvää, hyödyllistä tai arvokasta. Kiitos kuuluu hyviin tapoihin. Kiittäminen on tapakulttuurimme tukipilari. Se on osoitus hyvästä tahdosta ja arvostuksesta toisia kohtaan.
Kun joku avaa sinulle oven, sinä kiität. Kun kaupan kassa antaa vaihtorahaa, sinä kiität. Kun joku on tehnyt sinulle palveluksen, sinä kiität. Kun tarjoilija kysyy sinulta: teetä vai kahvia, sinä vastaat kahvia, kiitos. Kun saat kutsun juhliin, hyvin tapoihin kuuluu kiittää kutsusta. Kiitos on paikallaan myös juhlien jälkeen: kiitos mukavista juhlista.
Kiitos-sanaa tuskin voi käyttää liian tuhlailevasti, sen sijaan sillä voi tuottaa paljon hyvää mieltä toiselle. Kiitos on lyhyt, mutta tavattoman tärkeä sana. Ihminen, joka ei muista kiittää, voi tuntua epäkohteliaalta jopa töykeältä.
Niin paljon on aihetta kiitokseen. Joskus on varta vasten pysähdyttävä miettimään asioita, joista on kiitollinen. Kiitollisuus unohtuu helposti arjessa. Asioita ja ihmisiä alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Parhaiten kiitollisuuden ymmärtää silloin kun elämän itsestäänselvyydet karisevat pois. Esimerkiksi terveydestä osaa olla kiitollinen, kun välillä on sairaana.
Raamattu kehottaa: Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. (1 Tess. 5:18). Kiitollinen asenne löytyy ennen kaikkea Raamatun äärellä ja rukouksesta. Kun vietän aikaa rukouksessa Jumalan kasvoja etsien, Hänen henkensä saa vaikuttaa sisimmässäni kiitollisuutta. Asiat alkaa nähdä eri silmin. Kiitosaiheita on loputtomasta. Suurin kiitosaihe on Jeesuksen Kristuksen ristinsovitustyö. Hän antoi itsensä, jotta minulla ja sinulla olisi elämä. Siinä on aihetta kiitokseen aina uudestaan ja uudestaan.
Kun alan tietoisesti kiittää eri asioista, ihmisistä ja olosuhteista, tunteet seuraavat vähitellen perässä. Mitä enemmän kiitän sitä syvemmin tunnen kiitollisuutta. Kiitollisuus ei synny siitä, että ulkoisesti asiat ovat hyvin. Menestys, kauneus, vauraus, terveys, hyvät ihmissuhteet tai onnistumiset eivät automaattisesti synnytä kiitollisuutta. Kiitollisuus on asenne, mielentila. Ahdingossakin voi kiittää, sillä siinä Jumala voi näyttää mahdollisuutensa. Kyse on siitä, mihin kohdistamme ajatuksemme. Keskitymmekö valittamaan ja surkuttelemaan vaikeuksista vai pyrimmekö tietoisesti kiittämään ja näkemään mahdollisuuksia siellä, missä näyttäisi olevan vain ongelmia.
