Ei ole aikaa - vai onko? (4/2010)

Länsimäinen kulttuuri on hyvin aikatietoista. Aika on usein kortilla. Täytyy mennä. Kiirettä pitää. Ei ole aikaa. Kalenterit täyttyvät ja elämä on ohjelmoitua. Monen päivä on rytmitetty lähes minuuttiaikataululla, varsinkin ruuhkavuosia elävien pienten lasten vanhempien. Reserviaikaa on vähän, saati joutavaa luppoaikaa.

Nykyään ihmiset vierailevat toistensa luona harvemmin kuin ennen. Ei ole aikaa ja jos onkin, vieraiden kutsuminen edellyttää kodin puunaamista ja laittamista. Ja se vie voimavaroja. Näin ei tarvitsisi olla. Nykyään ihmisillä on enemmän elämää helpottavia vempaimia kuin koskaan ja näyttäisi siltä, että ihmiset ovat entistä kiireisempiä. Logiikka on yksinkertainen: erilaiset helpotusta tuovat apuvälineet mahdollistavat sen, että samassa ajassa ehtii enemmän.

Elämänmenoa tuntuu rasittavan peräkkäisten suoritusten lista. Moni ihminen haluaisi helpotusta elämän pakkotahtisuuteen, mutta aivan helppoa ei ole poiketa valtavirrasta. Jos työpaikallasi on vakiintunut kulttuuri, että iltaisin pidetään vielä yhteisiä puhelin- ja videopalavereita, voi olla vaikeaa ilmoittaa, ettei voi osallistua, koska kotona on sovittu yhteisestä perheillasta. Toisaalta työnantaja ei ehkä tässä kohden tule sanomaan, ettei tarvitse osallistua, vaan työntekijän pitäisi uskaltaa laittaa terveet rajat työn ja vapaa-ajan välille. Työ on kuitenkin vain työtä.

Aika on rajallista ja kuluu nopeasti. Lapsista sen huomaa. Vain hetki sitten oli pieni nyytti kainalossa ja nyt jo aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori, joka etsii omaa tietään. Kuinka aiheellista onkaan rukoilla psalmin kirjoittajan tavoin: “Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12)

Ajankäyttöön tarvitaan viisautta, jotta voisi ymmärtää, minkä aika on milloinkin. Mikä on minun osuuteni? Ja minkä aika on tänään? Viisas anoppini tapasi sanoa: ”Vähän päivässä ja paljon viikossa”. Se on hyvä elämänohje. Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi tänään, eikä voikaan saada. Tälle päivälle on tämän päivän tehtävät. Minun ei tarvitse olla joka paikassa. Tärkeää on ymmärtää, missä tulee milloinkin olla. Silloin pysyy levossa. Pyhä Henki on oivallinen opas johdattamaan, mitä milloinkin tulee tehdä tai sanoa, tai missä tulee olla.

Viisas ajankäyttö nojaa oikeaan tärkeysjärjestykseen. Avioliittoleireillä opetetaan usein elämän tärkeysjärjestyksestä. Listan kärjessä tulisi olla Jumala-suhteen, toisena suhteen puolisoon ja itseen, kolmantena lapset, sitten seurakunta, työ, ystävät ja niin edelleen. Tämä lista on oivallinen apuväline tasapainoiseen elämään. Hyvinvointini kannalta on välttämätöntä, että varaan aikaa Jumala-suhteen hoitamiseen. Sieltä käsin muut asiat loksahtavat luontevammin oikeisiin uomiinsa. Jumalan läsnäolossa herkistyn kuulemaan Pyhän Hengen johdatusta. Minkä aika onkaan tänään? Ehkä sittenkin on aikaa sille, mikä on tarpeellista tänään.