Kysy kasvatuksesta

Saara Kinnunen vastaa lukijoiden kysymyksiin

Saara Kinnunen vastaa lukijoiden kysymyksiin

 

 

 

Saara Kinnunen

Perheneuvoja ja sosiaalipsykologi Saara Kinnunen vastaa lukijoiden lähettämiin kysymyksiin kasvatuksesta. Lähetä kysymyksesi palautesivun kautta tai s-postitse abcplus(at)paiva.fi Kaikki tällä sivustolla julkaistut kysymykset ja vastaukset on julkaistu Perheiden ABC+ -lehdessä.

Kapinavaihe jatkuu

Perheessämme on kolme lasta. Heistä kaksi on jo täysi-ikäistä ja he ovat jo muuttaneet pois kodista. Nuorimmaisemme, 16-vuotias tytär, opiskelee ammattioppilaitoksessa. Hänen kanssaan meillä on ollut valtavia ongelmia siitä lähtien, kun hän täytti 13 vuotta. Silloin alkoi raju kapinavaihe. Tyttären kaveripiiri vaihtua, hän oli paljon iltaisin ja viikonloppuisin pois kotoa. Jossain vaiheessa myös tupakointi ja alkoholin käyttö tulivat mukaan kuvioon. Meille oli valtava järkytys, kun poliisi kerran toi juopuneen tyttären kotiin. Hän oli silloin vasta 14-vuotias. Murrosikä tuntuu edelleen jatkuvan. Emme saa oikein mitään otetta tyttöön. Hän ei kuuntele. Hänen kanssaan ei voi keskustella. Hän ei tottele mitään rajoja. Hän tulee ja menee, miten lystää. Olemme täysin neuvottomia. Onneksi hänellä on kuitenkin opiskelupaikka, jossa hän on ilmeisesti jotenkuten jaksanut käydä. Koulumenestys ei kuitenkaan ole kummoinen. Illat ja viikonloput menee juhliessa. Pelkään, että hän on alkanut käyttää mietoja huumeita. Mitä meidän pitäisi tehdä?

Samat rajat, mutta erilainen valvonta

Voiko samassa perheessä olla lapsille eri säännöt? Meidän perheen kolme lasta ovat kaikki temperamentiltaan ja persooniltaan erilaisia. Toinen lapsi tuntuu tarvitsevan tiukempia rajoja jossakin asiassa kuin taas toiselle riittää löysemmät rajat. Toiseen lapseen voi luottaa jossakin asiassa enemmän kuin toiseen, vaikka ikäero on melko vähäinen. Kuinka kannattaisi toimia, etteivät lapset kokisi vanhempien kohtelevan heitä epäoikeudenmukaisesti?

Tarkoitatkohan sitä, että joku lapsista pysyy rajojen sisällä, vaikka rajoja ei olisikaan. Esim. jos teillä on sääntö, että koulusta tullaan suoraan kotiin, jollekin lapsista se on itsestäänselvyys. Hän tulee aina. Toista lasta pitää muistuttaa lähtiessä ja joskus vielä soittaa iltapäivällä perään. Periaatteessa lapsilla on samat säännöt, toinen lapsi vain tarvitsee valvontaa ja muistuttamista eri tavalla kuin toinen.

Kaverirallia vai lepoa?

Tokaluokkalainen lapseni tulee koulusta kotiin, eikä jatka iltapäiväkerhoon. Hän ei myöskään jää hengailemaan koulun pihalle tai muualle luokkakavereiden kanssa, kuten hämmästyttävän moni tekee. Olen miettinyt, miten sekä tukea että rajata pienen koululaisen kaverikuvioita. Ymmärrän, että lapsi kaipaa ikätovereiden seuraa, mutta toisaalta näen hänen tarvitsevan kotia, perhettä, rauhaa ja hiljaisuuttakin. Illan harrastuksiin on mielestäni tarpeen valmistautua levähtämällä iltapäivällä. Itsekään en jaksa jatkuvaa kaverirallia, sillä kaipaan iltapäivän mittaan hengähdystauon pienempien sisarusten nukkuessa. Miten osaisin järjestellä kuviot kaikkia tyydyttävällä tavalla?

Minusta perheenne kuvio kuulostaa oikein hyvältä. Lapsellanne on koulussa kavereita. Iltapäivällä hän tulee kotiin ja saa tavallista kotiaikaa siellä. Välistä saatte olla kahden, kun pienemmät nukkuvat ja välitä hän saa seuraa sisaruksista. Jos lapsella on vielä illalla harrastuksia, sielläkin on kavereita.

Temperamenttia riittää

Nuorimmainen lapsemme täytti juuri kolme vuotta. Hän on kahden rauhallisen isoveljen tulinen pikkusisko. Olemme mieheni kanssa monesti helisemässä, kun neiti saa raivokohtauksen milloin mistäkin asiasta. Monesti on ollut erittäin kiusallisia tilanteita esimerkiksi kaupassa, kun emme ole suostuneet ostamaan jotakin, mitä tyttö olisi halunnut. Hän heittäytyy lattialla ja huutaa kurkku suorana. Kuinka voisimme paremmin selvitä hänen pippurisen temperamenttinsa kanssa?

Julkaise syötteitä