Kysy kasvatuksesta

Perheessämme on kaksi lasta,  4-vuotias poika ja 2-vuotias tyttö. Olemme mieheni kanssa hämmentyneitä ja ymmällämme 4 vuotiaan poikamme käytöksestä. Muutaman kerran kun hän on ollut yksin samassa huoneessa tyttäremme kanssa esimerkiksi päiväuniaikaan hänellä on ollut housut ja alushousut nilkoissa. Kerran hän oli mennyt tyttäremme sänkyyn ja housut olivat taas alhaalla. Mistä tällainen käytös voisi johtua ja miten siihen tulisi suhtautua? Olemme jopa pelänneet, että poikamme päiväkodissa olisi tapahtunut jotain mikä saisi tämän käytöksen aikaan.

Varmaan kysäisittekin pojalta, että mitäs nyt, kun sulla on housut tippumassa, tulitko vessasta, oletko menossa vessaan? jne. Eli ilmaisette huomanneenne asian ja liitätte sen arkisiin tilanteisiin, joissa housut on alhaalla. Siinä on hyvä tilaisuus kertoa, että housut pidetään aina muulloin jalassa paitsi vessassa ja kylpyyn mentäessä niin kuin isällä ja äidillä ja muillakin ihmisillä on. Toki voitte kysäistäkin, onko hän nähnyt kenen kulkevan housut alhaalla.

<!--StartFragment-->

Meillä on kolme 12-16 -vuotiasta tytärtä. Teini-ikäisten kristillinen kasvatus askarruttaa. Miten kasvattaa lapsia kristillisesti, mutta myös niin, että heistä ei tule ikätovereiden keskuudessa mitään kummajaisia? Kysymys on erityisen haastava silloin, kun lapset ovat yläkouluikäisiä. Tuolloinhan sosiaalinen paine olla samankaltainen kuin muut on suurimmillaan. Ristiriita oman arvomaailman ja esimerkiksi luokkatovereiden mieltymysten välillä voi joskus olla suurikin. Joskus kristillisiä arvoja kunnioittavat valinnat vähentävät yhteistä kosketuspintaa ja kokemusmaailmaa toisten nuorten kanssa. Esimerkiksi itse keskeytimme erään nuorten lehden tilauksen, koska emme allekirjoittaneet sen tarjoamaa näkemystä kuluttamisesta ja nuorten seksuaalisuudesta. Kuitenkin tiedämme, että luokan tytöillä on ollut tapana porukalla puhua lehdestä sen ilmestyttyä. Nyt nuoremme jää väistämättä tuon keskustelun ulkopuolelle.

Mitä tehdä, kun 15-vuotias tyttäremme eristäytyy, eikä halua olla perheensä kanssa missään tekemisissä? Hän on linnoittautunut huoneeseensa. Käy välillä syömässä, mutta ei suostu tulemaan yhteiseen pöytään muiden perheenjäsenten kanssa. Hän elää kuin asuisi yksin. Häneen ei saa mitään kunnon yhteyttä, vaikka yritetty on. Keskusteluyritykset kariutuvat nopeasti nuoren lopeta toi -asenteeseen.

Jos keskusteluyritykset kariutuvat, miten olisi kirje, lappunen, sähköposti tai viestit facebookissa. Pääasia, että te muut perheenjäsenet viestitätte, että välitätte hänestä ja haluatte olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan, vaikka vuorovaikutus olisi yksipuolistakin. Tiedän sulkeutuneita nuoria, jotka jälkeenpäin ovat kiittäneet, että vanhemmat jaksoivat omalta puoleltaan pitää yhteyttä, vaikka nuori itse oli kuin seinä.

Olemme tahtomattamme loputtomassa varustelukierteessä. Emme ole tietoisesti rohkaisseet lapsiamme ostamiseen, mutta kuitenkin aihe on lähes päivittäin keskusteluissa. Erityisesti alakouluikäinen poikamme suunnittelee koko ajan, mitä hän seuraavaksi haluaa. Pelilaitteissakaan ei riitä, että on vaikkapa Playstation 1, pitää

olla myös 2 ja 3 ja sen lisäksi muut pelikonsolit. Naapurin pojillakin on - toden totta on. Puhe ostamisesta hallitsee mielestäni liiaksi perhe-elämäämme. Kuinka saisimme suunnattua ajatuksia ja puheita pois ostamisesta?

Oletan, että perheenne muut keskustelut eivät ole osto- ja kulutuskeskeisiä. Avainlause on kysymyksesi viimeinen lause. Pitäkää yllä muuta kuin osto-puhetta, suuntautukaa myös muuhun innostavaan tekemiseen lapsen kanssa, jotta hän saa kokemuksen, että monista asioista voi saada mielihyvää, eikä vain ostamisesta tai ostamisen suunnittelusta.

Oletan, että hän on saanut kokea, että kaikkia mielitekoja ei osteta, ja elämä jatkuu silti. Hän itse huomaa, että joku kiihkeästi haluttu tavara menettää hohtonsa muutaman viikon kuluttua ja ilman sitä voi elää.